Arequipa

Valkoisessa kaupungissa vierahti lopulta kuusi yota paaosin hyvasta ruuasta ja loistavasta ilmasta nauttien. Vajaa parituntinen koskenlasku oli uskomattomissa maisemissa kummankin mielesta ehdottomasti yksi reissun kohokohdista. Kuohujen paatteeksi kelluminen alle kymmenasteisessa vedessa jokea pitkin oli hyytavan nautinnollinen kokemus - onneksi oli sentaan markapuvut.

Arequipa on tunnettu lahella sijaitsevasta Colca-kanjonista, johon tehdaan eripituisia vaelluksia. Ainon traumat edellisesta vaelluksesta olivat viela tallella, joten kahden paivan ja yhden yon retkeily oli maksimi, johon sain neidin suostuteltua. Tastakin olisi ollut tosin elakelaisversio tarjolla, jota emme onneksi ottaneet. Vaelluspaiva alkoi hyvan aikaa ennen auringonnousua, heratys oli jo ennen kolmea jotta ehtisimme oikeaan aikaan katsomaan kondorikotkien lentonaytosta kanjonin reunalle. Kolmen tunnin pomppulinna aamutuimaan minibussissa ei ollut kovinkaan herkkua, mutta ilmeisesti oli sen arvoista. Ainakin oppaan mukaan olimme erittain onnekkaita, koska siiveikkaita nakyi samanaikaisesti parhaimmillaan kymmenkunta ja ne tekivat syoksyja hyvinkin lahelta. Aidosti upean nakoista.

Itse vaellus alkoi ennen aamuyhdeksaa, ja aloimme laskeutua hiljalleen kanjonin pohjalle. Itkulta ja hampaidenkiristykselta ei paahtavassa helteessa ja viiden tunnin kivikkoisessa alamaessa valtytty. Ainolla ei ollut muutenkaan kovinkaan hyva olo. Maisemat olivat jalleen kerran sykahdyttavat - Colca on parhaimmillaan yli kaksi kertaa syvempi kuin Jenkkien Grand Canyon! Oli myos erittain mielenkiintoista, kun opas vahan valia pysahtyi nayttamaan paikallisia yrtteja. Paikallinen voikukka kuulemma auttaa heidan kansantautiinsa, munuaisvikaan. Alaspain mentaessa oli hienoa huomata, miten maasto ja kasvillisuus muuttui karusta lahes paratiisiksi. Lounaspaikkamme oli banaani-, avokado- ja mandariinipuiden keskella ja ruokapoydan ymparilla haari kanoja, kukkoja, pari koiraa ja huomionkipeat kissanpentukaksoset. Ainon Blisu-ikava nousi uudelle tasolle. Lounaan jalkeen jatkoimme patikointia viela nelja tuntia maaranpaahamme Oasikseen, joka oli kirjaimellisesti kuin keidas kanjonin pohjalla. Uima-altaaseen jai yhdeksan tunnin reippailun aikana kertynyt polykerros ja majoitus oli tunnelmallisessa bambubungalowissa.

Toisen paivan kavelysessio oli yksinkertainen: ylos kanjonista. Aino kaytti talla kertaa helpotusoption ja tyollisti muulia kahdeksan muun turistin lisaksi kahden tunnin ajan. Itse paatin kasvattaa pohkeita 1200 metrin nousussa. Puolitoista tuntia oli postimiehellekin kova homma, mutta tuli selvittya puolella keskimaaraisesta ajasta. Opaskin oli ylpea. Aamupalan jalkeen suunnattiin lillumaan kuumien lahteiden 38-asteiseen veteen oluen kanssa, oli aika nannaa. Reissun korkein kohta, reilu 4900m tuntui allekirjoittaneella suorastaan pahalta.

Samassa bussissa matkalla kanjonista Arequipaan tormattiin reissun toiseen kotimaiseen. Kahdeksan kuukauden reissun loppusuoralla ollut Sami tunnisti suomienglantini, joten tama vantaalaisheppukin paasi puhumaan aidinkieltaan. Erittain rennolla ja mukavalla tyypilla riitti kerrottavaa matkansa varrelta viela illalla viinipull... lasien aaressa. Seuraavana paivana Ainon suunnatessa kolmen tunnin ratsastukselle, heratimme aamupalalla hilpeytta tarjoilijassa Samin avattua taysin kadonnutta aantaan viskipaukulla. Onnistui. Ratsastuksen ja kanjoniraakin seurauksena Ainon kavelytyyli muistutti zombia seuraavat paivat.

Kuukauden viimeiseen varsinaiseen kohteeseen, koyhan miehen Galapagos-saariksi kutsutuille Ballestas-saarille ostimme liput Piscosta, jonne saavuimme tanaan 24.5. yobussilla. Kaupunki nayttaa hyvinkin karulta 2007 tapahtuneen maanjaristyksen seurauksena. Tanaan kaytiin laheisella rannalla syomassa seka nauttimassa auringosta. Haisevalla rannalla kavellessamme nahtiin isoja meduusoja, pienia koloihinsa vilistavia rapuja, 2,5 vuotta matkannut keski-ikainen jenkkimies seka kuollut merileijona. Uimahousut jaivat kastelematta.

Huomenna illalla 25. paiva lahdemme myos kohti Limaa odottamaan keskiviikkona alkavaa kotimatkaa.

So far, so good.