Viimeiset päivät ja kotimatka

Tällä kertaa Aino pääsi kirjoittamaan, Masi kommentoi vieressä.

25.5. aamulla siis lähdimme minibussikyydillä Paracasiin ja siitä pikaveneillä katselemaan Ballestas-saaria ja niiden elukoita. Ihan alkumatkasta jo nähtiin monta delfiiniä, jotka uiskenteli veneen lähellä. Vene kiersi myös mysteerisen, vuorenrinteeseen tehdyn/kaivetun ja jättimäisen kaktusmaisen kuvion kautta. Kuvion alkuperää ja tarkoitusta saati tekijää ei tiedetä mutta kauan se on siinä ollut. Noin puolen tunnin venematkan jälkeen saavuttiin erilaisten lintujen kansoittamille karuille saarille. Siivekkäitä siellä asuu oppaan mukaan useita kymmeniä tuhansia. Paikallisten lokkien sun muiden lisäksi nähtiin pingviinejä, joita asustaa siellä muutama sata sekä merileijonia muutaman kuukauden ikäisine poikasineen. Itse saarille ei ole sallittua mennä kävelemään joten jouduimme tyytymään katselemaan maisemia veneestä, muutaman metrin päästä rannasta. Hienon näköistä oli eikä yksikään veneessä ollut saanut oppaan varoitteluista huolimatta linnunläjää päähänsä.

Saarikierroksen jälkeen oli vuorossa Paracasin kansallispuisto, joka on kooltaan reilu 330 000 hehtaaria ja käsittää pääosin autiomaata ja karua rantaa ja rannikkoa. Kierrettiin oppaan kanssa hieman minibussilla ympäriinsä ja pysähdeltiin silloin tällöin katselemaan joko maassa olevia fossiileja, suolaa, hienoja kivimuodostelmia, jyrkkiä rantamaisemia tai hiekkarantoja. Lounastamassa käytiin syrjäisessä satamassa ja ruokana oli mitäs muutakaan kuin kalaa. Maisemat olivat upeita ja vapaa-aikahetki vietettiin rannalla istuen ja nauttien. Lopuksi vielä käveltiin läpi kansallispuistoa esittelevä museo sekä tassuteltiin mudassa muutama sata metriä katselupaikalle, että päästiin näkemään flamingoja, jotka olivat edelleen monen sadan metrin päässä ja näkyivät vieläkin pelkkinä pisteinä. Masi kyllä tykkäsi mudassa kävelystä, joten ihan hukkaan ei sekään sitten mennyt.

Kansallispuiston jälkeen ajoimme takaisin Piscoon, jossa tarkoituksena oli hakea tavarat hotellilta ja lähteä bussilla kohti Limaa. Hienoinen paniikki iski, kun turvasäilö, jossa olivat passit ja maksukortit, oli lukossa ja ainoa avain jollain henkilöllä, joka oli jossain ja johon ei meinattu saada yhteyttä ja bussin lähtöön oli aikaa reilu vartti. Joku hotellin remonttimies yritti avata laatikkoa ruuvimeisselillä ja vasaralla mutta tuloksetta. Pari minuuttia ennen kuin meidän olisi pitänyt olla bussiasemalla, saatiin avaimen haltijaan yhteys eikä loppujen lopuksi myöhästytty paljoakaan ja kerittiin bussiin.

Matka luksusbussilla kesti reilu kolme tuntia ja saavuimme Limaan yhdeksän maissa illalla. Väsyneinä ja tylsinä otimme varman päälle ja menimme samaan hotelliin, missä olimme reissun alussa majoittuneet. Kävimme vielä Masin vaihto-oppilasopiskelijakaverin Inkerin kanssa syömässä arabialaista sekä yksillä kertoilemassa reissun kulusta.

Seuraavana aamuna nautittiin aamukahvit puistossa ja kierreltiin hieman Inka Mercadolla sekä ympäriinsä Mirafloresin aluetta. Pistäydyttiin myös paikallisella torilla etsimässä tuliasiksi kokakarkkeja. Löydettiin kyllä hieman hämärältä vaikuttavia karkkeja mutta kieltäydyttiin san pedrosta ja muista tarjotuista hallusinogeeneistä.. Illemmalla suunnattiin Inkerin mukanamme kohti suihkulähdepuistoa kulkuvälineenämme pieni kombi eli paikallisbussi. Puisto oli kuitenkin juuri sopivasti tiistaisin kiinni joten suihkulähteet jäivät näkemättä hienoissa iltavalaistuksissaan. Lopulta väsymyksen johdosta päätimme viettää loppuillan rauhassa ja makoiltiin kahdestaan hotellihuoneessa nauttien löhöilystä ja viinistä.

Viimeisenä aamuna, 27.5. pakkailtiin tavarat lopullisesti ja jätettiin rinkat hotellin säilytykseen. Tavattiin Inkeri ja suunnattiin vielä uudestaan Inkamarkkinoille etsimään tuliaisia. Hetki pörrättiin ja sitten sanottiin luennoille lähtevälle Inkerille heiheit. Käytiin syömässä kunnon turistiravintolassa ja kuunneltiin kun ympäröivissä ravintoloissa väkijoukot hurrasivat jonkin ison jalkapallopelin (mestareiden liigan finaali, Masi korjaa) mukana. Ruuan jälkeen hajaannuttiin, Aino suuntasi elämänsä ensimmäiseen mani- ja pedikyyriin ja Masi kävi kokeilemassa onneaan paikallisessa kasinossa. Myöhemmin tuhlailtiin viimeisiä soleja kaupassa ja ostoskeskuksessa.

Illalla otettiin taksi lentokentälle, jossa jonotettiin check-iniin pitkä tovi järjestelmän vian takia. Samasta syystä lentomme lähti lopulta reilu puoli tuntia myöhässä, minkä ansiosta taas myöhästyimme jatkolennolta Newarkista Lontooseen. Ketutti siinä vaiheessa todella paljon, koska iltalennolle joutuessamme myöhästyisimme Lontoo-Helsinki -lennolta. Ja koska kyseinen lento oli ostettu eri yhtiöltä kuin pidemmät lennot, ei Continental Airlines ollut mitenkään korvausvelvollinen ja jouduimme itse maksamaan reilut 400€ uusista lentolipuista Lontoosta Helsinkiin. Virkailijatäti oli sentään avulias ja avusti meitä halvimpien lippujen löytämisessä ja varaamisessa. Kuluteltiin monen monituista tuntia Newarkin lentokentällä odotellen lipunmyynnin avautumista sekä illan lentoa.

Kahtena lentokoneessa vietettynä yönä ei juuri tullut nukuttua eikä aikaerostakaan ollut paljoa väsymykseen apua. Oltiin siis aika tillin tallin kun päästiin lopulta viimeiselle lennolle perjantaiaamuna Heathrowin lentokentällä seikkailun ja eri terminaalien välillä sompailun jälkeen. Lentokoneessa viereen istuutui suomalainen mies joka asuu Mexico Cityssä. Nyt sitten odotellaan flunssan ensioireita.. Helsinki-Vantaalla oltiin jälleen hieman myöhässä, mutta tällä kertaa se ei meitä juuri haitannut. Hypättiin pikaisesti Helsingin keskustaan menevään bussiin ja ensimmäiseen Mikkeliin menevään junaan. Junassa molempia väsytti huomattavan paljon ja pilkittiin syvästi. Lopulta päästiin perille kahdeksan aikoihin illalla uupuneina mutta onnellisina.

Reissu on nyt siis lopussa, lukuunottamatta huomista kotimatkaa Turkuun. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kuvia ja loppupohdiskelut tulevat vielä lähipäivinä, pysykää siis kanavalla.